virtuaalihevonen - a sim-game horse
muistoissamme 30.06.2020 †
|
30.03.2019 irtoSERT | NJ Kadon Kartano | päätuomarina Lissu T.
15.05.2019 irtoSERT | NJ Kaihovaara | päätuomarina Dimma 17.05.2019 irtoSERT | NJ Adina | päätuomarina Jannica 01.12.2019 RCH (39p) | VSN Adina | t. dookie 31.10.2019 VSR-CUP Susiraja | aloittelijaluokka | 04/16
30.11.2019 VSR-CUP Hiivurin Suomenhevoset | Helppo C | 03/34 31.12.2019 VSR-CUP Susiraja | harrasteluokka | 01/22 31.01.2019 VSR-CUP Hiivurin Suomenhevoset | Helppo C | 02/27 31.03.2019 VSR-CUP Hiivurin Suomenhevoset | Helppo B | 01/45 31.03.2019 II-palk LKV2 VSR rotunäyttelyt | varsat aikuiskuvilla 31.07.2019 I-palk BIS5 VSR rotunäyttelyt | aikuiset orit 30.09.2019 II-palk VSR rotunäyttelyt | aikuiset orit |
Historia
Liljan Kultasiipi eli tutummin Kössi on liising tilausvarsa Valokylän Tallien suomenhevostammasta Kaunon Nanomus. Olin taannoin katsonut tammaa jo myyntivarsana, olihan se tallimme kasvatin Liljan Miniunelman ensimmäinen varsa. Ostotarjousta en kuitenkaan tuolloin tehnyt. Nyt kun Nanna-tammaa tarjottiin jalostukseen, tartuin heti tilaisuuteen ja soitin hetimmiten sen omistajalle. Hyvälle tutulleni Humutimelle, joka oli vastikään tamman hankkinut.
Kössin vanhempia valittaessa toivoimme Humutimen kanssa tulevan varsan perivän enemmän isänsä kuin emänsä luonteenpiirteitä. Vaikka se oliki hieman kaukaa haettua, sillä onhan varsa enemmän emänsä kanssa tekemisissä kuin isänsä. Tältä pohjalta olimme valinneet kipakan Nannan jälkeläisen isäksi Ässän. Rauhallisuuden perikuvan. Toisin kuitenkin kävi. Saimme komean hopeanruunikon värisen pienhevosen, jonka luonne on haastava.
Kössin vanhempia valittaessa toivoimme Humutimen kanssa tulevan varsan perivän enemmän isänsä kuin emänsä luonteenpiirteitä. Vaikka se oliki hieman kaukaa haettua, sillä onhan varsa enemmän emänsä kanssa tekemisissä kuin isänsä. Tältä pohjalta olimme valinneet kipakan Nannan jälkeläisen isäksi Ässän. Rauhallisuuden perikuvan. Toisin kuitenkin kävi. Saimme komean hopeanruunikon värisen pienhevosen, jonka luonne on haastava.
Luonnekuvaus
Kössin kohdalla voisi käyttää sanontaa poni isolla P:llä (poniksi sitä kutsumme, vaikka hevonenhan se oikeasti on). Se on pieni ja pippurinen. Tai pienuus on vain säkäkorkeudessa, muuten se on aika massiivinen - vankka ja hieman raskasrunkoinen. Ori on vähän niinkuin shetlanninponi hevoskokoisena. Sen luonne ja olemus jakaa todella vahvasti ihmisten mielipiteet kahteen leiriin. Toisen tykkäävät orin haasteellisuudesta ja toiset kiertävät sen mieluiten kaukaa. Orin kanssa pitää hetkenaikaa työskennellä ennenkuin siitä voi sanoa pitävänsä tai olla pitämättä.
Kössin tavatessa ensimmäisen kerran ja käsiteltäessä sitä, tulee ensivaikutelma, etten enää ikinä halua tämän hevosen kanssa toimia. Ori hyörii ja pyörii hoitaessa, ärsyttävintä on kuitenkin orin ylireagoiminen ympäristön ääniin. Tutun käsittelijän kanssa ori ei suuremmin höyryä, mutta auta armias, kun käsittelijänä on uusi ihminen. Ori testaa mitä kaikkea se saa säikähdellä ja tuleeko ihmistä seurata kuuliaisesti aina sinne minne kuuluisi. Vaikka tästä aina varoitellaa, jos joku uusi ihminen joutuu oria hoitamaan, tulee paluupostina aina takaisin, ei enää ikinä, jos ei ole pakko. Ilkeä tai uhmakas ori ei missään nimessä ole, mutta sännätessään aropupunlailla ori ei aina muista varoa ihmisiä. Kun Kössiä on alkanut oppia tuntemaan, on sen kanssa hieman miellyttävämpi työskennellä ja ori pysyy rauhallisena, kun se asettaa heti olemaan aloillaan.
Hoitaessa Kössi on parempi sitoa kiinni, mieluiten pesukarsinaan kummaltakin puolelta. Harjaamisen aikana levoton, mutta antaa harjata itsensä perusteellisesti joka puolelta. Satunnaisesti hieman kuopii etusilla, josta tuleekin muistaa ettei sen kaulan alitse kannata mennä, sillä etupolvi voi osua sangen kipeästi hoitajaan. Kavioiden putsauksessa alkaa olemaan jo aika hyvin aloillaan. Vielä tulee kuitenkin päiviä, kun jalka ei jaksaisi pysyä ylhäällä ja se alkaa nykimään tiukastakin otteesta. Nostaa kuitenkin heti uudestaan kavion, kun sitä pyytää. Kengittäjän kanssa Kössi osaa olla jo kuuliaisesti aloillaan. Tähänkin on tosin käytetty valtavasti työtunteja ja ammattitaitoista kengittäjäämme. Varusteet sujahtavat orin päälle vaivatta, niiden laitoin aikana ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka muuten melkoinen säheltäjä.
Ratsuna Kössi pääsee yllättämään, sillä on tasaiset ja eteenpäinyrkivät liikkeet. Toki alkutunnista se aina hieman testailee ratsastajaansa, että jos tänään voisikin hieman pelästyä tutun ratsastuskentän kulmia tai puissa suhisevaa tuulta. Orilta löytyy myös isänsä kaltainen eteenpäintuupattava versio, mutta tämä ilmenee enemmänkin kesäisin ja lomakauden jälkeen. Alkutunnista ori hieman siis testailee, napakalla ratsastajalla lähtee toimimaan muutaman lämmittelykierroksen jälkeen. Kössi tulee ratsastaa huolella apujen läpi ja ratsastajan tulee olla erityisen tarkka hyvästä ulko-ohjan tuesta. Näiden perusasioiden ollessa kunnossa, on ratsastaminen miellyttävää. Orilla on kolme hyvää askellajia ja erityisesti orin laukka on saanut kehuja. Askellajeissa on helppo istua ja hyvin ratsastettuna niitä on helppo säädellä. Aremman ratsastajan kanssa ori ei kuitenkaan toimi vaan käyttää tätä sikailematta hyväksi ja puokkoilee kentällä minne sattuu.
Kouluratsastuksessa orin kanssa päästiin sen vanhempien tapaan kipuamaan helppo A tasolle, jossa sen vahvuuksia ovat kootut askellajit. Esteille siirtyessä Kössi on osaava ja varma hyppääjä, mutta osaa käyttää hyödyksi jos ratsastaja yhtään epäröi ennen estettä kieltäytymällä viime metreille. Erikoisesteet ovat myös toisinaan hieman jännittäviä, varsinkin kilpailukausien alussa, mutta napakalla ratsastajalla niistä mennään yli - melkein aina. Hypätessään Kössi koukistaa jalkansa tiivistii kropan alle ja varoo tiputtamasta puomeja. Orilla on erinomainen venyvyys pituusesteille.
Kilpailutilanteissa kuin uudessa ympäristössä Kössi on pälyilevä ja alkuunsa hieman hermostunut. Olisi aina parasta, jos orin saisi mahdollisimman pian varusteet päälle ja päästämään hieman höyryjä lähimaastoon. Sivusta seuraajat voivat hieman kauhuksua orin pientä pomppimista, mutta tällöinkin ori on kokoajan ratsastajansa hallinnassa. Höyryjen päästelyn jälkeen, joka on vuosien mittaan saanut yhä pienemmän roolin, Kössin kanssa pääsee normaalisti tekemään kilpailuverryttelyt. Kilpailutilanteen tulokseen vaikuttavat, miten hyvin ratsastaja saa sinä päivänä läpiratsastettua orin ja milläpäällä ori sattuu itse olemaan erilaisita ärsykkeistä. Toisinaan sitä ei häiritse mikään ja seuraavana päivänä yksinkertainenkin asia on säpsähdyksen aikaan saava. Kössin kanssa sattuu ja tapahtuu - oikein hyvinä päivinä sen kanssa on mitä mukavinta vääntää koulukuvioita tai hypätä erikoisesteitä, toisinaan se saa hieman harmaita hiuksia aikaan, mutta mikä hevonen ei nyt joskus sellaista aiheuttaisi.
Kössin tavatessa ensimmäisen kerran ja käsiteltäessä sitä, tulee ensivaikutelma, etten enää ikinä halua tämän hevosen kanssa toimia. Ori hyörii ja pyörii hoitaessa, ärsyttävintä on kuitenkin orin ylireagoiminen ympäristön ääniin. Tutun käsittelijän kanssa ori ei suuremmin höyryä, mutta auta armias, kun käsittelijänä on uusi ihminen. Ori testaa mitä kaikkea se saa säikähdellä ja tuleeko ihmistä seurata kuuliaisesti aina sinne minne kuuluisi. Vaikka tästä aina varoitellaa, jos joku uusi ihminen joutuu oria hoitamaan, tulee paluupostina aina takaisin, ei enää ikinä, jos ei ole pakko. Ilkeä tai uhmakas ori ei missään nimessä ole, mutta sännätessään aropupunlailla ori ei aina muista varoa ihmisiä. Kun Kössiä on alkanut oppia tuntemaan, on sen kanssa hieman miellyttävämpi työskennellä ja ori pysyy rauhallisena, kun se asettaa heti olemaan aloillaan.
Hoitaessa Kössi on parempi sitoa kiinni, mieluiten pesukarsinaan kummaltakin puolelta. Harjaamisen aikana levoton, mutta antaa harjata itsensä perusteellisesti joka puolelta. Satunnaisesti hieman kuopii etusilla, josta tuleekin muistaa ettei sen kaulan alitse kannata mennä, sillä etupolvi voi osua sangen kipeästi hoitajaan. Kavioiden putsauksessa alkaa olemaan jo aika hyvin aloillaan. Vielä tulee kuitenkin päiviä, kun jalka ei jaksaisi pysyä ylhäällä ja se alkaa nykimään tiukastakin otteesta. Nostaa kuitenkin heti uudestaan kavion, kun sitä pyytää. Kengittäjän kanssa Kössi osaa olla jo kuuliaisesti aloillaan. Tähänkin on tosin käytetty valtavasti työtunteja ja ammattitaitoista kengittäjäämme. Varusteet sujahtavat orin päälle vaivatta, niiden laitoin aikana ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka muuten melkoinen säheltäjä.
Ratsuna Kössi pääsee yllättämään, sillä on tasaiset ja eteenpäinyrkivät liikkeet. Toki alkutunnista se aina hieman testailee ratsastajaansa, että jos tänään voisikin hieman pelästyä tutun ratsastuskentän kulmia tai puissa suhisevaa tuulta. Orilta löytyy myös isänsä kaltainen eteenpäintuupattava versio, mutta tämä ilmenee enemmänkin kesäisin ja lomakauden jälkeen. Alkutunnista ori hieman siis testailee, napakalla ratsastajalla lähtee toimimaan muutaman lämmittelykierroksen jälkeen. Kössi tulee ratsastaa huolella apujen läpi ja ratsastajan tulee olla erityisen tarkka hyvästä ulko-ohjan tuesta. Näiden perusasioiden ollessa kunnossa, on ratsastaminen miellyttävää. Orilla on kolme hyvää askellajia ja erityisesti orin laukka on saanut kehuja. Askellajeissa on helppo istua ja hyvin ratsastettuna niitä on helppo säädellä. Aremman ratsastajan kanssa ori ei kuitenkaan toimi vaan käyttää tätä sikailematta hyväksi ja puokkoilee kentällä minne sattuu.
Kouluratsastuksessa orin kanssa päästiin sen vanhempien tapaan kipuamaan helppo A tasolle, jossa sen vahvuuksia ovat kootut askellajit. Esteille siirtyessä Kössi on osaava ja varma hyppääjä, mutta osaa käyttää hyödyksi jos ratsastaja yhtään epäröi ennen estettä kieltäytymällä viime metreille. Erikoisesteet ovat myös toisinaan hieman jännittäviä, varsinkin kilpailukausien alussa, mutta napakalla ratsastajalla niistä mennään yli - melkein aina. Hypätessään Kössi koukistaa jalkansa tiivistii kropan alle ja varoo tiputtamasta puomeja. Orilla on erinomainen venyvyys pituusesteille.
Kilpailutilanteissa kuin uudessa ympäristössä Kössi on pälyilevä ja alkuunsa hieman hermostunut. Olisi aina parasta, jos orin saisi mahdollisimman pian varusteet päälle ja päästämään hieman höyryjä lähimaastoon. Sivusta seuraajat voivat hieman kauhuksua orin pientä pomppimista, mutta tällöinkin ori on kokoajan ratsastajansa hallinnassa. Höyryjen päästelyn jälkeen, joka on vuosien mittaan saanut yhä pienemmän roolin, Kössin kanssa pääsee normaalisti tekemään kilpailuverryttelyt. Kilpailutilanteen tulokseen vaikuttavat, miten hyvin ratsastaja saa sinä päivänä läpiratsastettua orin ja milläpäällä ori sattuu itse olemaan erilaisita ärsykkeistä. Toisinaan sitä ei häiritse mikään ja seuraavana päivänä yksinkertainenkin asia on säpsähdyksen aikaan saava. Kössin kanssa sattuu ja tapahtuu - oikein hyvinä päivinä sen kanssa on mitä mukavinta vääntää koulukuvioita tai hypätä erikoisesteitä, toisinaan se saa hieman harmaita hiuksia aikaan, mutta mikä hevonen ei nyt joskus sellaista aiheuttaisi.
Sukuselvitys | 3-polvinen
Jälkeläiset
23.10.2019 t Räiskyvän Kultahippu
|
VH20-018-0109 rt(hopea)
|
saavutukset
|
emä Hengenvaaran Muusa
|
Päiväkirja
31.03.2019 - värimätsärit Adina
hersyvä hopea-luokka, tulos PUN1 + KM: paras suomenhevonen
Kössi pörisi ja pörhenteli vierelläni. Tuntui että talutin enemmänkin aropupua kuin kolme-vuotiasta suomenhevosoria.
"Soo, rauhoitus nyt vähän." Koitin maanitella lempeällä äänellä ja olemalla samalla itse rauhallinen. Vaikeehan se oli, kun toinen kävi niin kierroksilla ja itseänikin jännitti.
Olin mennyt ilmoittamaan nuoren orin Adinan tallien järjestämään värimätsärinäyttelyihin. Luokkana meillä oli nimeltään hersyävä hopea, joka oli tarkoitettu hopea-geenin omaaville hevosille ja poneille. Nyt olimme ajaneet pitkän matkan Etelä-Savosta Lapin keväisiin maisemiin Rovaniemelle. Ajomatka oli taittunut odotuksiin nähden helposti. Olin vähän pelännyt, että Kössi aiheuttaisi matkanaikana suurtakin draamaa. Päinvastoin oli kuitenkin mennyt. Nuorukainen oli matkannut kiltisti koko matkan ja mussuttanut vain tyytyväisenä matkaevästä. Orin suunnaton ruokahalu tulisi kyllä näkymään jossakin vaiheessa sen kropassa, jos emme pitäisi tarkkaa huolta sen linjoista. Muutenkin orin rakenne oli vähän tanakan puoleinen siis kauniimmin sanottuna jykevä. Saa nähdä millainen pienhevonen siitä lopulta kehittyykään.
Ajomatkan taittuessa helposti oli saapuminen Adinaan sitten ihan toista. Kössi meinasi pistää heti ranttaliksi, kun se laskeutui lastaussiltaa pitkin alas. Silloin alkoi esiintyminen ja pelleily. Siinä sitten rauhoiteltiin esittäjää että hevosta ja koitettiin saada pakettia edes jotenkin kasaan. Onneksi olimme varaneet hyvin aikaa alkuvalmisteluihin. Sillä sitä todellakin tarvittiin. Kössin saatua purettua enimmät esiintymis fiaskonsa jo tallipihassa, pääsi kehässä esiintymään enemmän hillitty suomenhevosori.
Itse värikehässä meitä ei sitten loppujenlopuksi ollut kuin kaksi hevosta. Hyvä niin, sillä Kössi koitti ensiksi hieman matchoilla toiselle hevoselle. Sekin oli ori, mutta se ei onneksi välittänyt tuon taivaallista pienestä suomenhevosorista. Asettauduimme hyvin ympyrälle toisen orin kanssa, joka osoittautui kalliovuortenhevos oriksi nimeltä Coffeine Addict Ion (huom, todella upean värinen hopeanruunikko ori, joka oli lopulta bis kehän neljäs). Esittäessämme hevosiamme Kössikin malttoi olla rauhallinen ja esiintyminen tapahtui pääasiassa yleisölle. Eikä pellelyilynä. Tuomarina toiminut Jannica puntaroi pitkään kummalle oreista jakaisi sinisen ja kummalle punaisen nauhan. Jos et tiennyt, niin sininen on huonompi ja punainen parempi. Yllätyksenä saimme punaisen nauhan. Päivämme jatkui siis best in show kehään. Jos luokassamme olisi ollut enemmän hevosia olisimme ensiksi jatkaneet kaikkien punaisten että sinisten saaneiden kehiin, josta olisi valittu parhaimmat tuohon best in show kehään. Mutta, nyt kun luokassa oli vain kaksi osallistujaa, pääsimme automaattisesti loppukehään. Me Kössin kanssa että niin sanotusti vastustajanamme ollut kalliovuortenhevosori.
"Viveka ja Liljan Kultasiipi palkitaan Kunniamaininnalla Paras Suomenhevonen." Kuulutettiin ja lähdimme hakemaan Kössin kanssa meille tarkoitettua ruusuketta. Nyt ori malttoi jo seistä hyvin aloillaan. Olihan päivä ollut jo pitkä ja orista näki, että se on väsynyt. Rapsutin oria kaulasta ja kehuin sitä valtavasti.
"Sait sentään kunniamaininnan sekä luokkasi voiton, vaikka parisi valittiikin lopulta bis kehän neljänneksi."
hersyvä hopea-luokka, tulos PUN1 + KM: paras suomenhevonen
Kössi pörisi ja pörhenteli vierelläni. Tuntui että talutin enemmänkin aropupua kuin kolme-vuotiasta suomenhevosoria.
"Soo, rauhoitus nyt vähän." Koitin maanitella lempeällä äänellä ja olemalla samalla itse rauhallinen. Vaikeehan se oli, kun toinen kävi niin kierroksilla ja itseänikin jännitti.
Olin mennyt ilmoittamaan nuoren orin Adinan tallien järjestämään värimätsärinäyttelyihin. Luokkana meillä oli nimeltään hersyävä hopea, joka oli tarkoitettu hopea-geenin omaaville hevosille ja poneille. Nyt olimme ajaneet pitkän matkan Etelä-Savosta Lapin keväisiin maisemiin Rovaniemelle. Ajomatka oli taittunut odotuksiin nähden helposti. Olin vähän pelännyt, että Kössi aiheuttaisi matkanaikana suurtakin draamaa. Päinvastoin oli kuitenkin mennyt. Nuorukainen oli matkannut kiltisti koko matkan ja mussuttanut vain tyytyväisenä matkaevästä. Orin suunnaton ruokahalu tulisi kyllä näkymään jossakin vaiheessa sen kropassa, jos emme pitäisi tarkkaa huolta sen linjoista. Muutenkin orin rakenne oli vähän tanakan puoleinen siis kauniimmin sanottuna jykevä. Saa nähdä millainen pienhevonen siitä lopulta kehittyykään.
Ajomatkan taittuessa helposti oli saapuminen Adinaan sitten ihan toista. Kössi meinasi pistää heti ranttaliksi, kun se laskeutui lastaussiltaa pitkin alas. Silloin alkoi esiintyminen ja pelleily. Siinä sitten rauhoiteltiin esittäjää että hevosta ja koitettiin saada pakettia edes jotenkin kasaan. Onneksi olimme varaneet hyvin aikaa alkuvalmisteluihin. Sillä sitä todellakin tarvittiin. Kössin saatua purettua enimmät esiintymis fiaskonsa jo tallipihassa, pääsi kehässä esiintymään enemmän hillitty suomenhevosori.
Itse värikehässä meitä ei sitten loppujenlopuksi ollut kuin kaksi hevosta. Hyvä niin, sillä Kössi koitti ensiksi hieman matchoilla toiselle hevoselle. Sekin oli ori, mutta se ei onneksi välittänyt tuon taivaallista pienestä suomenhevosorista. Asettauduimme hyvin ympyrälle toisen orin kanssa, joka osoittautui kalliovuortenhevos oriksi nimeltä Coffeine Addict Ion (huom, todella upean värinen hopeanruunikko ori, joka oli lopulta bis kehän neljäs). Esittäessämme hevosiamme Kössikin malttoi olla rauhallinen ja esiintyminen tapahtui pääasiassa yleisölle. Eikä pellelyilynä. Tuomarina toiminut Jannica puntaroi pitkään kummalle oreista jakaisi sinisen ja kummalle punaisen nauhan. Jos et tiennyt, niin sininen on huonompi ja punainen parempi. Yllätyksenä saimme punaisen nauhan. Päivämme jatkui siis best in show kehään. Jos luokassamme olisi ollut enemmän hevosia olisimme ensiksi jatkaneet kaikkien punaisten että sinisten saaneiden kehiin, josta olisi valittu parhaimmat tuohon best in show kehään. Mutta, nyt kun luokassa oli vain kaksi osallistujaa, pääsimme automaattisesti loppukehään. Me Kössin kanssa että niin sanotusti vastustajanamme ollut kalliovuortenhevosori.
"Viveka ja Liljan Kultasiipi palkitaan Kunniamaininnalla Paras Suomenhevonen." Kuulutettiin ja lähdimme hakemaan Kössin kanssa meille tarkoitettua ruusuketta. Nyt ori malttoi jo seistä hyvin aloillaan. Olihan päivä ollut jo pitkä ja orista näki, että se on väsynyt. Rapsutin oria kaulasta ja kehuin sitä valtavasti.
"Sait sentään kunniamaininnan sekä luokkasi voiton, vaikka parisi valittiikin lopulta bis kehän neljänneksi."