virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuollut 10.10.2021
|
SV-I 3v (45,1p) 20.05.2020
cup sijoitukset
30.09.2021 KRJ-CUP HeB | 09/150 30.09.2021 VSR-CUP HeC | 03/16 30.09.2021 VSR-CUP 70cm | 01/14 |
Historia
Ruipelo varsa muutti meille vuoden ikäisenä. Silloin se ei ollut kuin pitkää koipea ja pitkää runkoa. Nykyään se on syvän pyöreän rungon omaava kaunokainen, jolla on ihastuttava herttainen luonne. Tyyne on nimensä virallisen muodon tyyni mukainen tyyni tyyppi.
Luonnekuvaus
Tuulenkantaja, tai Tyyne, kuten tammaa useimmin ruukataan kutsua, on tullut luonteessaan paljon vanhempiinsa. Se on luonteeltaan rauhallinen ja tulee hyvin toimeen kaikenkokoisten ja -ikäisten ihmisten kanssa. Punarautias on yhtälailla tuttujen ja tuntemattomien käsiteltävissä, eikä se kaihda sen enempää kengittäjää kuin eläinlääkäriäkään.
Tyyne on mutkaton hoitaa, se jaksaa seistä paikoillaan lellittävänä ja hemmoteltavana vaikka maailman tappii saakka. Jos sillä siis vain on ihmisseuraa. Yksin hoitopaikalle jättäminen saa tamman huutelemaan perään ja steppailemaan. Ei Tyynellä ole ongelmia yksin jäämisen kanssa, se vain on emänsä tavoin äärettömän sosiaalinen ja hellyydenkipeä, eikä se halua hoitohetkien päättyvän ikinä. Kumisualla punarautiasta saisi hieroa vaikka koko ajan ja harjan juurtakin olisi hyvä rapsutella. Tyynellä on tapana yrittää vastata hellyydenosoituksiin hevosille tyypilliseen tapaan rapsuttamalla hampaillaan takaisin. Tammaa onkin syytä muistuttaa, ettei käytös sovi ihmisten kanssa toteutettavaksi. Punarautiaalla on myös mielenkiintoinen tapa tervehtiä kaikkia ihmisiä pussaamaalla, eli äärimmäisen märällä ja varsin koiramaisella nuolaisulla.
Tyynen kaviot nousevat hyvin, se ei nojaile ihmiseen kummemmin, kaikenlaiset suojat ja pintelit voi säätää ja laittaa aivan rauhassa, tammalla ei ole kiire mihinkään. Satulan kanssa ei pullistella turhia ja kuolaimet poimitaan kämmeneltä hyvin siististi ja varovasti suuhun.
Uudet asiat Tyyne kohtaa uteliaasti. Se mielellään tutkii kaiken uuden (ja vanhankin) haistellen ja maistellen. Tamma ei ole peloton ja säikkyy toisinaan sille tuntemattomia tai äkillisesti ilmestyviä asioita ja tilanteita. Punarautias kuitenkin reagoi varsin pienieleisesti ja tukeutuu ihmiseen, luottaen siihen, että kaksijalkainen huolehtii tilanteen. Tyynen kanssa parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun käy tutkimassa säikähdyksen aiheuttanutta asiaa hetken aikaa ja jatkaa sitten tekemistä, tamma unohtaa nopeasti mitään säikkyneensäkään. Tyynellä ei ole mitään selkeää suosikkiherkkua, eikä se noin yleisesti ole kovin perso herkuille. Se kyllä syö, jos tarjotaan, mutta ruoan vuoksi tamma ei jaksa motivoitua tekemään mitään.
Tyyne on helppo pitää muiden hevosten kanssa, sillä se pitää paljon muista hevosista kokoon, näköön ja sukupuoleen katsomatta. Tamma kuitenkin tietää oman paikkansa tarkkaan, eikä kiltteys tee siitä kynnysmattoa. Tarpeen vaatiessa punarautias sanoo napakasti vastaan laumatoverille, joka yrittää hyppiä Tyynen varpaille. Tällaisia tilanteita lukuunottamatta tamma on leppoisa laumatoveri, joka toisinaan intoutuu riehumaan ja yrittää saada muitakin mukaan.
Ratsuna Tyyne on kuuliainen ja herkkä, mutta hieman hitaasti lämpenevä. Punarautias työskentelee ihmisen kanssa mielellään, eikä kavahda sen enempää koulukiemuroita kuin esteitäkään. Tyyne ei ole onneksi perinyt emänsä äärimmäistä herkkyyttä ja taipumusta ylisuorittamiseen. Ratsastaja voi tehdä virheitä ilman, että tamma tulkitsee ne avuiksi ja yrittää vääntäytyä solmuun.
Tyyne ei kyttää tai säiky erikoisempia esteitä, eikä myöskään suinpäin säntäile sinne tänne. Punarautias on jaloistaan tarkka ja yleensä hyppää vähän korkeammalle kuin olisi tarve, ettei vahingossakaan pudota puomia. Tyyne on hieman epävarma ponnistuspaikkojen kanssa ja tarvitsee ratsastajaltaan vahvan tuen. Ihmisen tulee ajatella jokainen askel esteelle lähestymisestä huolella, sillä tamma kieltää jos kokee, että ponnistuspaikka on pielessä. Oikealla tavalla tukea tarjoavan ratsastajan kanssa Tyyne hyppää sujuvasti ja varsin vauhdikkaasti niin pienempää kuin isompaakin rataa.
Maastossa Tyynellä voi mennä yksin ja porukassa ja se sopeutuu jonon kärkeen, väliin ja perään. Tamma ei stressaannu vaikka kaveri kulkisi nopeammin tai katoaisi kokonaan näkyvistä. Myöskään maastossa mahdollisesti vastaantulevat luonnonihmeet tai ihmisen luomat asiat eivät Tyyneä juuri hetkauta. Se saattaa pysähtyä ihmettelemään vastaan tulevaa asiaa, mutta jatkaa matkaansa, kun sitä siltä pyydetään. Tyynen suosikkeja ovat pitkät ja rauhalliset maastoretket, joissa se saa pysähtyä tutkailemaan vastaantulevia asioita. © Ginevra
Tyyne on mutkaton hoitaa, se jaksaa seistä paikoillaan lellittävänä ja hemmoteltavana vaikka maailman tappii saakka. Jos sillä siis vain on ihmisseuraa. Yksin hoitopaikalle jättäminen saa tamman huutelemaan perään ja steppailemaan. Ei Tyynellä ole ongelmia yksin jäämisen kanssa, se vain on emänsä tavoin äärettömän sosiaalinen ja hellyydenkipeä, eikä se halua hoitohetkien päättyvän ikinä. Kumisualla punarautiasta saisi hieroa vaikka koko ajan ja harjan juurtakin olisi hyvä rapsutella. Tyynellä on tapana yrittää vastata hellyydenosoituksiin hevosille tyypilliseen tapaan rapsuttamalla hampaillaan takaisin. Tammaa onkin syytä muistuttaa, ettei käytös sovi ihmisten kanssa toteutettavaksi. Punarautiaalla on myös mielenkiintoinen tapa tervehtiä kaikkia ihmisiä pussaamaalla, eli äärimmäisen märällä ja varsin koiramaisella nuolaisulla.
Tyynen kaviot nousevat hyvin, se ei nojaile ihmiseen kummemmin, kaikenlaiset suojat ja pintelit voi säätää ja laittaa aivan rauhassa, tammalla ei ole kiire mihinkään. Satulan kanssa ei pullistella turhia ja kuolaimet poimitaan kämmeneltä hyvin siististi ja varovasti suuhun.
Uudet asiat Tyyne kohtaa uteliaasti. Se mielellään tutkii kaiken uuden (ja vanhankin) haistellen ja maistellen. Tamma ei ole peloton ja säikkyy toisinaan sille tuntemattomia tai äkillisesti ilmestyviä asioita ja tilanteita. Punarautias kuitenkin reagoi varsin pienieleisesti ja tukeutuu ihmiseen, luottaen siihen, että kaksijalkainen huolehtii tilanteen. Tyynen kanssa parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun käy tutkimassa säikähdyksen aiheuttanutta asiaa hetken aikaa ja jatkaa sitten tekemistä, tamma unohtaa nopeasti mitään säikkyneensäkään. Tyynellä ei ole mitään selkeää suosikkiherkkua, eikä se noin yleisesti ole kovin perso herkuille. Se kyllä syö, jos tarjotaan, mutta ruoan vuoksi tamma ei jaksa motivoitua tekemään mitään.
Tyyne on helppo pitää muiden hevosten kanssa, sillä se pitää paljon muista hevosista kokoon, näköön ja sukupuoleen katsomatta. Tamma kuitenkin tietää oman paikkansa tarkkaan, eikä kiltteys tee siitä kynnysmattoa. Tarpeen vaatiessa punarautias sanoo napakasti vastaan laumatoverille, joka yrittää hyppiä Tyynen varpaille. Tällaisia tilanteita lukuunottamatta tamma on leppoisa laumatoveri, joka toisinaan intoutuu riehumaan ja yrittää saada muitakin mukaan.
Ratsuna Tyyne on kuuliainen ja herkkä, mutta hieman hitaasti lämpenevä. Punarautias työskentelee ihmisen kanssa mielellään, eikä kavahda sen enempää koulukiemuroita kuin esteitäkään. Tyyne ei ole onneksi perinyt emänsä äärimmäistä herkkyyttä ja taipumusta ylisuorittamiseen. Ratsastaja voi tehdä virheitä ilman, että tamma tulkitsee ne avuiksi ja yrittää vääntäytyä solmuun.
Tyyne ei kyttää tai säiky erikoisempia esteitä, eikä myöskään suinpäin säntäile sinne tänne. Punarautias on jaloistaan tarkka ja yleensä hyppää vähän korkeammalle kuin olisi tarve, ettei vahingossakaan pudota puomia. Tyyne on hieman epävarma ponnistuspaikkojen kanssa ja tarvitsee ratsastajaltaan vahvan tuen. Ihmisen tulee ajatella jokainen askel esteelle lähestymisestä huolella, sillä tamma kieltää jos kokee, että ponnistuspaikka on pielessä. Oikealla tavalla tukea tarjoavan ratsastajan kanssa Tyyne hyppää sujuvasti ja varsin vauhdikkaasti niin pienempää kuin isompaakin rataa.
Maastossa Tyynellä voi mennä yksin ja porukassa ja se sopeutuu jonon kärkeen, väliin ja perään. Tamma ei stressaannu vaikka kaveri kulkisi nopeammin tai katoaisi kokonaan näkyvistä. Myöskään maastossa mahdollisesti vastaantulevat luonnonihmeet tai ihmisen luomat asiat eivät Tyyneä juuri hetkauta. Se saattaa pysähtyä ihmettelemään vastaan tulevaa asiaa, mutta jatkaa matkaansa, kun sitä siltä pyydetään. Tyynen suosikkeja ovat pitkät ja rauhalliset maastoretket, joissa se saa pysähtyä tutkailemaan vastaantulevia asioita. © Ginevra
Sukuselvitys | 2-polvinen
|
|
Valmennukset
22.05.2020 - kouluvalmennus, kirjoittanut kasvattaja
Kasvattien kouluvalmennuspäivän toinen ratsukko oli 3-vuotias Tyyne. Oli mukava huomata, että nuorten kasvattien omistajat käyttivät mahdollisuuden hyväkseen ja tulivat kasvattajan silmän alle valmennukseen. Viveka oli kävelyttänyt tammaa maasta käsin odotellessaan vuoroaan, joten valmennuksen alkaessa pääsimme mukavasti heti hommiin. Alkuun teimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa ja tarkoituksena oli hakea hieman syvempää taivutusta. Ensin tamma ihmetteli taivuttelua ja vähän puri kuolaimeen kiinni, mutta pikkuhiljaa Viveka sai houkuteltua Tyynen avuille. Kun taipuminen sujui, otimme tehtävään mukaan myös pysähdyksiä. Vähän tahmealta tuntuva nuori pysähtyi kyllä hyvin, mutta liikkeellelähtö tuntui hyvin hitaalta. ”Älä pelkää käyttää pohjetta, muistat vaan aina hellittää nopeasti”, neuvoin ratsastajaa. Kerta kerralta Tyyne alkoi reagoida apuihin nopeammin ja muutaman erittäin hyvän pysähdyksen jälkeen siirryimme ravityöskentelyyn.
Ratsukko eteni uraa pitkin kevyessä ravissa ja ensin keskityimme hakemaan sopivaa rytmiä suoralla uralla. Kun Tyyne kulki tasapainoisesti eteen, otimme mukaan loivan kiemuran. ”Muista aina asettaa ja tukea ulkopohkeella, pyrkikää pitämään sama tahti myös kiemuralla”, neuvoin Vivekaa. Huomasin, että Tyynellä kesti aina aikansa lämmetä uudelle tehtävälle ja vaatikin ratsastajaltaan selkeää ohjausta tehtävän alussa. Se oli kuitenkin yritteliäs ja ymmärtäessään jutun jujun se teki, mitä pyydettiin. Kun kiemurat sujuivat moitteettomasti ja Tyyne tuntui hyvin vertyneeltä, pyysin Vivekaa siirtämään hetkeksi käyntiin ja antaa pitkät ohjat.
Kun oli aika aloittaa laukan treenaaminen, pyysin Vivekaa ensin laukkamaan muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan kevyessä istunnassa. Tyynellä oli tahdikas laukka, jossa tuntui olevan paljon kokoamiskapasiteettia tulevaisuutta ajatellen. Kun ratsukko oli ottanut muutaman kierroksen laukkaa verryttelyksi, oli aika aloittaa itse tehtävä. ”Nosta laukka kulmassa ennen lyhyttä sivua ja käännä sitten lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle. Muista tukea käännöksissä ja pitää sama tahti yllä. Kun tulette lävistäjän loppuun, siirrä raviin ja tätä toistetaan”, selostin uutta tehtävää ratsastajalle. Huomasimme heti tehtävän alettua, että Tyyne kallistui kulmissa herkästi sisäänpäin, ja tätä ongelmaa lähdimme korjaamaan. ”Pidä sisäpohje lähellä ja muista ulko-ohjalla hyvä tuki”, neuvoin ratsastajaa. ”Pysy itse pystyssä, tasaa painopistettä ulkoistuinluulle, nyt istut vähän vinossa.” Kun saimme Vivekan istuntaa korjattua, alkoi tehtäväkin sujua paljon paremmin. Jouduin välillä muistuttamaan ratsastajan omasta painopisteestä, mutta pääasiassa laukkatehtävä meni alun vaikeuksien jälkeen oikein hyvin. ”Okei, eiköhän tämä riitä teille. Ota vielä kevyttä ravia, anna sen vähän venyttää kaulaa, jos se haluaa”, sanoin ja kehuin vielä ratsukkoa hyvästä työskentelystä.
Kasvattien kouluvalmennuspäivän toinen ratsukko oli 3-vuotias Tyyne. Oli mukava huomata, että nuorten kasvattien omistajat käyttivät mahdollisuuden hyväkseen ja tulivat kasvattajan silmän alle valmennukseen. Viveka oli kävelyttänyt tammaa maasta käsin odotellessaan vuoroaan, joten valmennuksen alkaessa pääsimme mukavasti heti hommiin. Alkuun teimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa ja tarkoituksena oli hakea hieman syvempää taivutusta. Ensin tamma ihmetteli taivuttelua ja vähän puri kuolaimeen kiinni, mutta pikkuhiljaa Viveka sai houkuteltua Tyynen avuille. Kun taipuminen sujui, otimme tehtävään mukaan myös pysähdyksiä. Vähän tahmealta tuntuva nuori pysähtyi kyllä hyvin, mutta liikkeellelähtö tuntui hyvin hitaalta. ”Älä pelkää käyttää pohjetta, muistat vaan aina hellittää nopeasti”, neuvoin ratsastajaa. Kerta kerralta Tyyne alkoi reagoida apuihin nopeammin ja muutaman erittäin hyvän pysähdyksen jälkeen siirryimme ravityöskentelyyn.
Ratsukko eteni uraa pitkin kevyessä ravissa ja ensin keskityimme hakemaan sopivaa rytmiä suoralla uralla. Kun Tyyne kulki tasapainoisesti eteen, otimme mukaan loivan kiemuran. ”Muista aina asettaa ja tukea ulkopohkeella, pyrkikää pitämään sama tahti myös kiemuralla”, neuvoin Vivekaa. Huomasin, että Tyynellä kesti aina aikansa lämmetä uudelle tehtävälle ja vaatikin ratsastajaltaan selkeää ohjausta tehtävän alussa. Se oli kuitenkin yritteliäs ja ymmärtäessään jutun jujun se teki, mitä pyydettiin. Kun kiemurat sujuivat moitteettomasti ja Tyyne tuntui hyvin vertyneeltä, pyysin Vivekaa siirtämään hetkeksi käyntiin ja antaa pitkät ohjat.
Kun oli aika aloittaa laukan treenaaminen, pyysin Vivekaa ensin laukkamaan muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan kevyessä istunnassa. Tyynellä oli tahdikas laukka, jossa tuntui olevan paljon kokoamiskapasiteettia tulevaisuutta ajatellen. Kun ratsukko oli ottanut muutaman kierroksen laukkaa verryttelyksi, oli aika aloittaa itse tehtävä. ”Nosta laukka kulmassa ennen lyhyttä sivua ja käännä sitten lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle. Muista tukea käännöksissä ja pitää sama tahti yllä. Kun tulette lävistäjän loppuun, siirrä raviin ja tätä toistetaan”, selostin uutta tehtävää ratsastajalle. Huomasimme heti tehtävän alettua, että Tyyne kallistui kulmissa herkästi sisäänpäin, ja tätä ongelmaa lähdimme korjaamaan. ”Pidä sisäpohje lähellä ja muista ulko-ohjalla hyvä tuki”, neuvoin ratsastajaa. ”Pysy itse pystyssä, tasaa painopistettä ulkoistuinluulle, nyt istut vähän vinossa.” Kun saimme Vivekan istuntaa korjattua, alkoi tehtäväkin sujua paljon paremmin. Jouduin välillä muistuttamaan ratsastajan omasta painopisteestä, mutta pääasiassa laukkatehtävä meni alun vaikeuksien jälkeen oikein hyvin. ”Okei, eiköhän tämä riitä teille. Ota vielä kevyttä ravia, anna sen vähän venyttää kaulaa, jos se haluaa”, sanoin ja kehuin vielä ratsukkoa hyvästä työskentelystä.